Ehdotuksen mukaan suden kiintiömetsästys toteutettaisiin 1.12.–10.2. välisenä metsästysaikana, ja se kohdistuisi erityisesti Lounais‑Suomeen, jossa susikanta on vahva.

Kiintiömetsästyksen tavoitteena on hallitusti pienentää susikantaa, ehkäistä susien aiheuttamia sosioekonomisia haittoja sekä vastata kansalaisten turvallisuushuoliin ja mahdollisiin vahinkoihin.

Nykyisiä ei‑tappavia toimenpiteitä, kuten karkotuksia, kotieläinten suojelua ja petoaitoja, on käytetty laajasti, mutta riistakeskus katsoo, että väestönsäätelyyn tarvitaan myös metsästykseen perustuvaa hallintaa.

Kiintiöalueet on valittu alueilla, joilla susien aiheuttamat vahingot ja turvallisuusongelmat ovat olleet yleisiä, ja otettu huomioon myös susikannan geneettinen monimuotoisuus suuntaamalla metsästystä laumoihin, joissa läheiset sukulaiset lisääntyvät keskenään.

Suunnitelman tieteellinen perusta nojaa Luonnonvarakeskuksen tuottamaan dataan, kuten vahvistettuihin susihavaintoihin, DNA‑näytteisiin, suurriistavirka‑aputehtäviin sekä myönnettyihin poikkeusluviin.

Kiintiöpyynnön jälkeen Ruotsissa on raportoitu vähentyneitä vahinkoja ja poikkeuslupahakemuksia, mikä viittaa siihen, että pakka‑pohjainen metsästys on tehokas tapa kohdistaa toimenpiteet ongelmapakkauksiin.

Metsästyksen toteuttamiseen järjestetään syksyn aikana koulutuksia metsästyksen johtajille ja metsästäjille, ja metsästykseen voivat osallistua kiintiöalueella metsästyslupaa omaavat, pääsääntöisesti metsästysseurat.

Maa‑ ja metsätalousministeriö valmistaa esityksen pohjalta asetusta, jossa määritellään alueelliset suden metsästyskiintiöt; alueelliset riistaneuvostot ovat jo käyneet sidosryhmätilaisuuksia, joissa on käsitelty kannan hoidon onnistumista ja turvallisuushuolia.

Suomen susikanta on saavuttanut suotuisan suojelutason, jonka ministeriön viitearvoksi on asetettu 273 sutta, mutta Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan maalis-2026 susikanta on noin 430 (408–462) ja marraskuussa 2026 se voi nousta 490–693 susen tasolle.

Jos kiintiömetsästys hyväksytään, se voi toimia väestönhallinnan työkaluna, jonka odotetaan vähentävän susien aiheuttamia vahinkoja ja parantavan ihmisten turvallisuutta tulevina vuosina.