Sopimus, jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain presidentin (silloinen) Donald Trumpin hallinnon edustajat, Tanskan pääministeri Mette Fredriksen ja Grönlannin itsehallinnon edustajat, astuu voimaan vasta, kun kaikki kolme osapuolta edustavan maan parlamentti on antanut hyväksyntänsä.
Vuonna 1951 Tanska ja Yhdysvallat solmivat puolustussopimuksen, jonka mukaan Yhdysvallat saa käyttää Grönlantia sotilaallisiin tarkoituksiin niin kauan kuin NATO on olemassa. Vuonna 2004 sopimusta tarkennettiin lisäämällä Grönlannin itsehallintoalueen hallituksen konsultointivelvoite.
Uusi sopimus sisältää useita merkittäviä lisäyksiä: se on määritelty "ikuiseksi" eikä siinä ole ennalta määrättyä päättymispäivää, muutokset edellyttävät kaikkien osapuolten yhteistä suostumusta, ja se takaa Yhdysvalloille oikeuden perustaa kaksi uutta sotilasaluetta sekä mahdollisuuden perustaa nopeasti lisää miehittämättömiä tukikohtia Grönlantiin.
Sopimuksessa vahvistetaan myös Yhdysvaltain oikeus käyttää Grönlantia "kultaisena kupulina" tunnettuun ohjuspuolustusjärjestelmään, ja se säilyttää Yhdysvaltain laajan oikeuden lentää Grönlannin yllä ja laskeutua sen alueella, kuten alkuperäisessä 1951‑sopimuksessa.
Denmarkin hallitus sitoutuu kunnioittamaan Tanskan suvereniteettia ja Grönlannin itsemääräämisoikeutta. Sopimuksessa on erityinen ehto, jonka mukaan mahdollisesti itsenäistyvä Grönlanti pysyy Naton jäsenenä, ja sen on otettava kaikki sopimuksen oikeudet ja velvoitteet omakseen.
Denmarkin lehti Berlingske korosti sopimuksen merkitystä viittaamalla Donald Trumpin arvaamattomuuteen: "On tärkeää, että muistamme nukkua saappaat jalassa niin pitkään kuin Yhdysvaltain presidentin nimi on Donald Trump". Tanskan pääministeri Fredriksen puolestaan kuvaili sopimusta "hyväksi Natolle ja Euroopalle".
Sopimus rajoittaa Naton ulkopuolisten valtioiden, kuten Venäjän ja Kiinan, mahdollisuuksia perustaa sotilaallisia tukikohtia Grönlantiin ilman osapuolten suostumusta, ja se sisältää suojelutoimenpiteitä Grönlannin koskemattoman luonnon sekä paikallisten kulttuuristen ja taloudellisten oikeuksien turvaamiseksi.
Kun sopimus astuu voimaan, Yhdysvallat voi laajentaa sotilaallista infrastruktuuriaan arktiselle alueelle, mikä vahvistaa sen strategista asemaa Pohjois-Atlantilla. Samalla Grönlannin asema kansainvälisessä puolustuspoliittisessa järjestelmässä vahvistuu, sillä sen itsemääräämisoikeus ja mahdollinen NATO‑jäsenyys itsenäisenä valtiona on kirjattu sopimukseen.