Syyspäiväntasaus, joka tapahtuu 22. syyskuuta, merkitsee sen hetken, kun maapallon akselin kaltevuus on kohtisuorassa auringon säteiden suhteen, jolloin päivä ja yö kestävät suunnilleen samat 12 tuntia kaikilla leveyspiireillä.
Tässä vaiheessa aurinko on suoraan päiväntasaajan yläpuolella, jolloin sen säteet osuvat maapalloon lähes kohtisuorasti, ja valon jakautuminen on tasapainossa pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon välillä.
Pian tasapaino siirtyy eteläiselle pallonpuoliskolle: auringonvalo kohdistuu enemmän etelään, kun taas pohjoinen pallonpuolisko saa vähemmän suoraa valoa, mikä käynnistää päivän pituuden lyhentymisen pohjoisella pallonpuoliskolla.
Suomessa tämä tarkoittaa, että pohjoisessa maassa, erityisesti Lapissa, päivät alkavat lyhentyä merkittävästi ja tulevat lyhyemmiksi kuin etelässä, kuten Etelä-Suomessa, jo ennen joulukuun loppua, jolloin saavutetaan talvipäivänseisaus.
Talvipäivänseisaus, joka tapahtuu joulukuun lopulla, on vuoden lyhimmän päivän ja pimeimmän yön hetki pohjoisella pallonpuoliskolla, ja se seuraa suoraan syyspäiväntasauksen aiheuttamaa valon jakautumisen muutosta.